Minulla oli ennen tosi "hyvä" järjestelmä.
Paperilasku, johon kirjoitin kuulakärkikynällä "Maksettu 12.4." ja allekirjoitus perään. Lasku muovitaskuun. Päälle rakensin tietenkin Excelin.
Seuraavassa kuussa huomasin, että taulukosta puuttui jotain. Korjataanpas vähän. Sitten piti miettiä uusi kaava. Seuraavaksi sitä, mihin ihmeeseen velkasaldot sijoitetaan. Vuosi vaihtui ja koko viritelmä pitikin taas rakentaa uusiksi.
Excel laski kyllä. Ongelma oli enemmän siinä, mitä sen ympärille alkoi muodostua.
Olin kerran töissä ja tajusin, että puhelinlasku pitäisi maksaa. Voisin maksaa sen heti verkkopankissa puhelimella, mutta Excel oli kotikoneella. En voinut maksaa laskua ennen kuin saisin merkittyä sen taulukkoon. Muuten seuranta menisi sekaisin.
Joten jätin laskun maksamatta myöhemmäksi.
Käsittämätöntä, eikö? Järjestelmästä, jonka piti auttaa minua hoitamaan raha-asioita, oli tullut este niiden hoitamiselle.
Kokeilin myös taloussovelluksia. Niissä oli automaatiota, käppyröitä ja kaikenlaisia luokkia. Mutta kun toiminnanohjaus ei muutenkaan ole vahvin lajini, uuden raskaan järjestelmän opettelu ei varsinaisesti auttanut asiaa.
Lopulta ajattelin, että tähän pitää tehdä joku toinen tapa. Lähinnä itselleni.
Kuinka tarkasti tästä pitää olla kartalla?
Minua ei oikeastaan kiinnostanut täydellinen kirjanpito. Jos jokainen kahvikuppi on oikeassa kategoriassa, mutta koko järjestelmää ei jaksa käyttää enää kahden viikon päästä, hyöty jää aika pieneksi.
Minulle tärkeämpää oli tietää vastaukset muutamaan peruskysymykseen. Palkka tulee ja laskut menevät, mutta jääkö mitään käteen? Syönkö vähitellen aiemmin kertynyttä puskuria? Osuuko auton huolto taas samaan kuukauteen vakuutusmaksun kanssa?
Näihin ei tarvitse tietää vastausta sentin tarkkuudella, kunhan tietää edes suunnilleen.
Pelkkä tilin saldo ei sitä paitsi kerro. Yksi kuukausi voi näyttää pahalta vain siksi, että siihen osuu monta isoa menoa. Tilillä voi myös olla vielä rahaa, vaikka menot olisivat jo pitkään olleet tuloja suuremmat.
Minua alkoi kiinnostaa enemmän kokonaisuus kuin yksittäinen numero tänään.
"Onko meillä tähän varaa?"
Tämä sama ongelma tuli vastaan kotona. Puolisoni kysyi joskus: "Onko meillä tähän varaa?"
"No totta kai on."
Palkka oli tullut. Tiesin paljonko. Tiesin myös, että laskuja oli paljon.
Paljonko niiden jälkeen jäisi? Todennäköisesti ei juuri mitään.
En silti halunnut maksaa laskuja vain saadakseni asian selville kantapään kautta.
Rahasta keskusteleminen meni aika vaikeaksi. Minulla oli ehkä paras käsitys siitä, missä mennään, mutta sekään ei ollut häävi. Puolisolla oli vielä vähemmän näkyvyyttä, koska koko seuranta oli minun päässäni, paperilaskuissa ja Excelissä.
Silti minun piti vastata siihen, onko meillä varaa.
Tästä tuli syy siihen, miksi Exordan voi jakaa.
Jos talous on yhteinen, molemmat voivat katsoa samaa tilannetta. Kun toisella on muokkausoikeus, molemmat voivat myös syöttää tapahtumia. Ei tarvitse kysyä siltä toiselta, joka "kai tietää".
Sen voi katsoa.
Miten tämä näkyy Exordassa?
Exordaa ei tehty siksi, että olisin tarvinnut lisää raportteja.
Tarvitsin paikan, josta näen oman talouden tilanteen riippumatta siitä, olenko kotikoneella, töissä vai puhelin kädessä jossain muualla. Sellaisen, jonka ylläpitäminen ei muutu omaksi projektikseen.
Exordassa tiedot syötetään käsin. Sekin on tarkoituksellista. Kun lisään laskun, lainan tai tulon itse, tiedän samalla mitä siellä on. Talous ei vain ilmesty valmiina käppyränä jostain pankkidatasta.
Kaiken ei myöskään tarvitse olla täydellistä heti. Pohjaksi riittävät säännölliset tulot, laskut, lainat ja ne tulevat menot, jotka jo tietää. Loput tarkentuvat ajan kanssa.
Exorda ei kerro, mihin rahaa pitäisi käyttää. En halunnut rakentaa sovellusta, joka huomauttaa kahvikupista tai neuvoo säästämään enemmän.
Halusin vain tietää, missä mennään.
Siitä se oikeastaan lähti.
Talouden haltuunotto
Minulle toimiva tapa oli jättää ajatus kaiken selvittämisestä kerralla.
Liikkeelle pääsin siitä, minkä jo tiesin. Paljonko rahaa tulee? Mitkä laskut ja lainat pitää maksaa? Onko lähiaikoina tulossa jotain tavallista isompaa? Ja ennen kaikkea: jääkö tästä yleensä jotain yli vai kuluuko talous vähitellen toiseen suuntaan?
Siinä on jo aika paljon.
Puuttuvat lainat, laskut ja varat täydentyivät myöhemmin sitä mukaa, kun jaksoin selvittää niitä.
Minulle oman talouden haltuun saaminen tarkoitti lopulta sitä, että tiesin missä mennään. Täydellistä budjettia tai jokaisen euron liikkeitä en siihen tarvinnut.